Ja koska äskeinen kirjoitus katosi bittiavaruuteen suitsaitsukkelaan, niin tässä lyhennetty versio... :)

Soolo teki tänään näyttelydebyyttinsä Hakametsän jäähallilla järjestetyssä match show:ssa. Tuloksena pentujen (isot ja pienet pennut samassa) PUN2. Soolo seisoi ja antoi tutkia itsensä hienosti, mutta juokseminen oli vähän hankalaa, kun sitä ei olla reenattu oikeastaan ollenkaan. No, ei muuta kuin rinki pystyyn pihaan ja juoksemaan. Liikkumisen opettaminen on oikeestaan se kaikkein helpoin asia. Niin ja Soolo sai palkinnoksi oikein rusetin! Huh huh. Kyllä on nykyajan mätsärien palkinnot mennyt surkeiksi. Ei ihme, että meidän mätsärissä on niin paljon porukkaa, kun siellä on sentään kunnon palkinnot.

Myös Huugo pääsi vaihteeksi baanalle. Huugo sai isoissa koirissa punaisen nauhan, mutta sijoitusta ei tällä kertaa tullut. Koska pentujen ja isojen koirien kehät menivät päällekäin, niin Huugo joutui äipän kanssa kehään. :) Huugo ei oikein ymmärtänyt, missä sitä oikein oltiin, kun ei äippä oo ikinä näyttelykehässä hänen kanssaan ollut. :)

Pauliina oli myös paikalla Boogien ja Rosen kanssa. Boogien sai punaisen nauhan ja kilpaili viime metreille asti sijoituksista, mutta tällä kertaa ei kuitenkaa tärpännyt. Rose sai tällä kertaa sinisen nauhan.

Toivotaan, että lähitulevaisuudessa järjestetään lisää mätsäreitä, jotta päästään Soolon kanssa reenaileen lisää tulevia koitoksia varten. :)

Elikkäs viikko sitten sunnuntaina (31.5.) oltiin Tainan ja Filipa-poden kanssa Mäntän kaikkien rotujen näyttelyssä. Samana päivänä arvosteltiin kaikki ryhmät, joten paikalla olivat myös Pauliina ja Pia kera Boogien, Martan ja Artun. Minä jouduin lähes heti saapumiseni jälkeen pikavisiitille kehään Martan (Lecibsin Kristalli) kanssa, kun Boogie veespanjelin ja Martta lapparin kehät menivät päällekäin. Martta esiintyi junioriluokassa ollen EH/3. Me mentiin hienosti, mutta Martan häntä oli välillä kateissa. Lisäksi Martta oli Lecibsin-kennelin kasvattajaluokassa, joka oli ROP-kasv. Boogie oli PN2 ja Arttu the Star Seisoja sai tällä kertaa EH:n, kun tuomari löysi koirasta mitä ihmeellisimpiä vikoja ja syykin tähän selvisi myöhemmin. Kyllä jotkut vaan kehtaa. Seuraavana oli vuorossa australianpaimenkoirat. Ensin mun kanssa kehään asteli Loviisa (Stagedog Greta Garbo), joka oli junioriluokassa ja ensimmäisessä näyttelyssään EH/1. Seuraavaksi kehässä juoksin Huugon siskon Ginnyn (H Marmalade Mary) kanssa ja tuloksena upeasti avoimessa luokassa ERI/1 PN2 VARA-SERT. Ginny oli kyllä upeassa kunnossa. :) Filipa-poden kehään meno olikin sitten mielenkiintoisempi kokemus, sillä alkuperäisen tuomarin kehät olivat niin paljon myöhässä, että näyttelytoimikunta päätti siirtää loppuosan roduista toiselle tuomarille. Sinänsä hyvä päätös, sillä päivä oli toukokuun lämpimin ja paikalla oltiin oltu jo vaikka kuinka kauan, mutta päätöksen laillisuudesta en ole varma. No, Filipa jatkoi voittokulkuaan ollen PN1 ja ROP SERTin kera. Filipan sisko Nuka esiintyi samoissa geimeissä ollen PN2 VARA-SERTillä. Ryhmässäkin pyörähdettiin, mutta ei sijoituttu, vaikka tuomari jopa katseli Filipaa pitkään. :)

Viikolla ollaan puuhattu ihan kotijuttuja, joskin Soolo kävi keskiviikkona kakkosrokotuksella. Perjantaina oltiin vakituisella kaupunkikierroksella ja lauantain Soolo oli Minnalla hoidossa ja sai tuta Nemon kädestä (vai hampaista).

Tänään olinkin sitten ihan turistimatkalla Tuurin KR:ssä. Pauliinan Boogie esiintyi siellä ainoana vespana ollen hienosti ROP. Tuomarin yhdennäköisyydestä keskusteltiin ja vaikkei arvostelu ollut kahta riviä pidempi, niin oli se kuitenkin oikea ja oikealle koiralle. :) Ja kun kerran aussiet oli siellä kerrankin samana päivänä, niin pitihän nekin käydä katsastamassa. Aussikoita oli ilmoittautunut huimat 6 kpl. :) Vaikka tuomarin linja oli tiukahko, niin saatiin siellä sentään leivottua yksi valio ja ROP-koira sijoittui ryhmässä toiseksi ja veteraaneissa kolmanneksi. Onnea heille! :) Boogie ei tällä kertaa ryhmässä sijoittunut, vaikka kovasti tuomaria pusuttelikin. Ja väliajalla ehdittiin shoppailla mm. yksi superhalpa kevythäkki ja muuta turhaa roinaa. :)

Nyt onkin vuorossa pieni näyttelytauko. Heinakuussa jatketaan, josko silloin olisi jo vuorossa joku oma koira... :)

Perjantai-iltana päätettiin lähteä Pauliina, Soolon ja Arttu-seisojan kanssa pienelle perjantaikierrokselle kaupunkiin. Koska kaksi viimeksi mainittua ovat alaikäisiä :), me tyydyttiin ihan vaan kävelemään keskustassa ja ihmettelemään maailman menoa. Soolo ja mehtämies Arttu olivat kuin kotonaan, vaikka kumpikaan ei ole aikaansa kaupungilla ennen viettänyt. Pikkuisen Soolo ihmetteli Koskipuistossa istuneita ihmisiä ja Arttu seisoi puluja, mutta kokonaisuudessaan kierros oli onnistunut ja tästä päätettiin tehdä ihan jokaviikkoinen juttu. Artturi ei vaan taida joka kerta päästä mukaan, kun asuu tuolla landella. :)

Lauantaina suunnattiin sitten Teiskoon mökille koko konkkaronkka. Soololla oli hauskaa kun sai kirmata pitkin pihaa muiden koirien perässä ja jopa Huugo intoutui juoksuttamaan Sooloa kepin kanssa. :) Ainoa huono puoli, Soolon mielestä, oli se, kun meidän ranta on niin korkea, että koirien pitää mennä laiturilta veteen. Soolo ei näin ollen päässyt muiden aussikoiden perässä uimaan, vaan joutui tyytymään varpaiden kasteluun rantakivikossa. Ja niinkuin Huugo aikanaan, myös Soolo ihastui ikihyviksi, kun pihassa on ämpäri täynnä vettä, josta koirat saavat juoda niin paljon kuin sielu sietää. :)

Päätinpäs lähteä Jämsän ryhmänäyttelyyn, vaikka ei mulla olekaan tällä hetkellä sitä näyttelykoiraa narun päässä. :) Toisin sanoen lupaisin esittää Tainan kasvatin Monan (Stagedog Doris Day), joka oli osallistumassa ensimmäiseen näyttelyynsä. Ja alkuviikosta Virpi laittoi mailia ja kysyi voisinko esittää myös Kaken (H Qasimir), joka on siis Huugon velipuoli. No, voinhan minä. :) Nykyisin taitaa olla niin, että menen minä mihin näyttelyyn tahansa, löytyy mulle aina ainakin yksi aussie narun päähän. Ja se on hyvä se. :) Mutta itse asiaan, eli lähdettiin Tainan kanssa kahdeksan aikaan ajelemaan kohti Jämsää, tai tarkemmin sanoen Jämsänkoskea. Tavaraa oli enemmän kuin koirien kanssa. :) Päästiin hyvin perille ja auto parkkiin. Ei siinä sitten muuta kuin vaan pystyttämään upouutta teltaa. Ja sehän oli maailman helpoin pystytettävä. Onneksi. :)

Australianpaimenkoiria oli ilmoittautunut 22 kpl tuomari Lena Dankerin arvioitavaksi. Kake esiintyi ensimmäistä kertaa nuorten luokassa ollen EH/2. Kakella oli vauhti päällä. :) Tuomari keskusteli kanssani siitä, onko aussieiden lanneosat pidentyneet sen jälkeen kun niille on tullut pitkät hännät. Hän on kuulemma tällaiseen huomioon päätynyt. Jaa-a. Kakella tosin oli juuri oikean pituinen lanneosa, mutta vatsalinja oli liian nouseva ja sen takia eh. Ok. Huugon veli Kaapo (H Mister Muffin) oli pitkästä aikaa mukana näytelmissä, tuloksena avoimessa luokassa ERI/3. Tuomiona oli, että koira on liian pitkä. En kyllä täysin jaa tätä mielipidettä, Kaapo näytti tänään paremmalta kuin koskaan eikä todellakaan miltään mäyräkoiralta. :) No, näyttelyt on arvostelulaji. Mona oli vuorossa juniorinartuissa. Kyseessä oli koissun eka näyttely ja se meni yli odotusten. Dankerilla oli kohtuullisen tiukka linja ja Mona on tällä hetkellä karvaton, joten odotusissa ei ollut H:ta kummempaa. Mutta, jo mennessämme yksittäisarvosteluun, tuomari totesi, että tällä koiralla on aivan upea profiili. Okei, tää ei välttämättä sitten menekään niin huonosti. :) Monan lopullisena tuloksena oli upeasti ERI/1 PN2 ja VARA-SERT. Tuomari ihastui koiraan, joka on vielä täysin keskeneräinen, mutta joka liikkuu erinomaisesti ja jolla on niin ihana profiili. :) Eli kokonaisuudessaan päivä oli ihan onnistunut, sadekin alkoi vasta, kun aussieiden arvostelu oli jo loppunut. :) Ja kotimatkakin sujui leppoisasti.

Tampereelle tultuamme heitin Tainan kotiin ja suunnittelin hakevani Soolon kotiin Eteläpuiston mätsäristä, jossa Soolo oli turistina Pauliinan kanssa. Mutta nämäpä olivatkin jo ehtineet takaisin kotiin Hyhkyyn, joten autonnokka suuntasi sitten sinne. Soolo oli kuulemma löytänyt uuden idolinsa saksanseisoja Artusta. Ei paha idoli ollenkaan. Arttuhan on komea poika, joten toivotaan että Soolo näyttelyura seuraa idolin jalanjälkiä. :) Arttukin kai tykkäsi Soolosta, ainakin niin kauan kun Soolo ei naskaleillaan repinyt Artun korvaa. :)

Elikkäs oltiin tuossa viikko sitten sunnuntaina (3.5.) Hakametsän jäähallilla mätsärissä, mutta enpäs ole siitä muistanut kirjoitella. :) Mukana siis Huugo. Huugo esiintyi isoissa koirissa punaisen nauhan arvoisesti, mutta ei sijoittunut. Pauliinalla oli mukanaan pont-audemerinspanieli (jes, mä osasin kirjoittaa sen :)) Rose, joka sai tällä kertaa sinisen nauhan. Ja kyseessähän oli Rosen toinen näyttely ikinä ja silti haukku esiintyi mallikkasti, vaikka oli kuulemma noudettu puolta tuntia ennen ladon alta. Ah maalaiskoiran elämää Ikurissa. :) Tältä matkalta mukaan tarttui myös pikkuinen vierailija eli Soolo. Soolo kävi iltapäivän ajan katsastelemassa mihin murjuun hän joutuu tulevaisuudessa mahdollisesti muuttamaan ja minkälaisia kämppiksiä on odotettavissa. :) Hyvin meni...

Viikolla Soolo oli sitten oikein yökylässä ja kävi samalla Brunon kanssa eläinlääkärin vastaanotolla ottamassa sen ensimmäisen rokotuksen.

Tänään oltiin sitten Nokialla asti mätsärissä. Ja kun kerran kyseessä on äitienpäivä, niin äippä oli tietenkin mukana kera Huugon ja Soolon, joka oli jälleen yökylässä. On se kamalaa tää yhteishuoltajuus. :) Perille NPKH:n majalle löydettiin hyvin ja ilmoittautumisessa saatiin Pauliinan kanssa ihmetellä, kuinka takapajuisia pirkanmaalaiset on, kun kerran Porvookin on ulkomailla. ;) Pauliinan ja Hilkan mukana olivat siis Boogie the veespanjel ja Rose the pontto. Meidän laumasta ensimmäisenä kehään asteli Boogie, jonka liikkeet hieman ihmetyttivät koirahieroja-tuomaria, joka pitää liikkeitä kaikista tärkeimpänä. No onhan se ymmärrettävää, ihan joka perusmupen liikkeitä ei asiantuntijat kuvaa sanoilla "drunken sailor" eli juopunut merimies. :) Tehtäköön se nyt siis selväksi, että jos kerran aussiekin liikkuu erilailla kuin normaalit koirat, niin vespa on sitten eri sfääreissä liikkeensä kanssa. Ja vaikka tynnyri rullaa, niin ei se ole lihava. Ottaa nyt tuostakin selvää... :) Huugo kehään Boogien jälkeen ja tuloksena myös sininen nauha. Onpahan meillä oikein näyttelykoirat. :) Tuomari kyllä khui kovasti Huugoa, että kun on niin ihana koira, mutta ei se näköjään auttanut. Rose oli meidän porukasta ainoa kunnon koira, eli se sai punaisen nauhan. Sinisissä Boogie kaahasi sijalle 4 ja Huugo sijalle 2. Rose ei tällä kertaa sijoittunut punaisissa. Tämän jälkeen pakattiin tavarat kasaan ja suunnattiin kohti kotia. Mihinkäs sitä seuraavaksi menisi... :)